Muistatko vielä miten ensimmäistä kertaa tanssiaskeleita ottaessa oli ilmassa jännitystä ja ”säkenöintiä”? Kuinka askeleet ja rytmi tuntuivat aluksi haastavalta ja ehkä omat ja parin varpaat olivat vaarassa kolahdella toisiinsa. Kuinka sitten hiljalleen liikkeeseen alkoi löytyä joku oivallus ja toinenkin ja tanssi alkoi sujumaan. Voi sitä iloa, kun kokonainen biisi sujui perusaskeleella kertaakaan keskeyttämättä!
Olen loppuen lopuksi päässyt opettamaan aika vähän sellaisia alkeista lähteviä tunteja, joissa ei ole hoppu edetä äkkiä osaavampien tanssijoiden mukaan, vaan saadaan kaikessa rauhassa ja hiljalleen hakea vaikkapa vain perusaskel. Tänä syksynä olen päässyt opettamaan jo tangoa ja valssia sellaiset tunnit. Ja kylläpä on opettajakin nauttinut! On saanut kannustaa oppilaita ja nähdä heidän edistyvän ja iloitsevan siitä. Mukana on ollut myös joitakin hieman pidempään tanssineitakin ja ilmeisesti heilläkin on joku uusi lamppu syttynyt tunnin aikana. Itsekin käyn mielelläni ainakin silloin tällöin eri lajien alkeistunneilla ja suosittelen sitä myös muille. Niissä pääsee hiomaan omaa tekniikkaansa ja samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Usein voi samalla tarjota näille uusille oppijoille onnistumisen elämyksiä, kun pääsee harjoittelemaan jo vähän pidemmällä olevan kanssa, eikä toisen osaamattomuus hidasta omaa oppimista. Näitä tunteja pitäessä itselle jälleen tulee mieleen vanha sanonta ”Less is more” – vähemillä tavoitteilla tuntuu jopa pääsevän pitemmälle.