Päätöistä loman alkaessa oli aika hetkeksi paneutua tanssiopintoihin. Oli tullut aika tehdä Suomen tanssinopettajain liiton (STOL) tutkinto. Parin edellisen vuoden aikana oli hiljalleen tullut opiskeltua materiaalia, mutta kummasti huomasi vielä parin viimeisen viikon aikana niistä löytyvän yhtä jos toistakin uutta. Olimme myös harjoitelleet Mariannen kanssa lajeja yhdessä ajoittain pitkin vuotta. Kuitenkin keväällä erinäisistä syistä emme päässeet yhdessä harjoittelemaan useaan kuukauteen, joten tutkintoa edellisen päivän treeneissä oli hommaa yllinkyllin.
Tutkinnossa tanssimme jokaista lajia molemmissa rooleissa pari kertaa eli koko tanssiosuus kesti lähes kolme ja puoli tuntia. Tanssin jälkeen pidimme pienen evästauon ennen ”kuulustelu-osuutta”. Tuo kuulustelu oli varsin hyvähenkinen ja opettavainen tuokio. Keskustelun päätteeksi sain kuulla tutkinnon olevan hyväksytysti suoritettu. 🙂
Viikko tutkinnon jälkeen olin lomailemassa sukulaisissa Etelä-Suomessa ja sunnuntai-iltana oli sopiva hetki lähteä tansseihin Kolmilammille. Sielläpä olikin taas tuttuja joka puolelta Suomea – oli Kainuusta, Kokkolasta ja tietysti Helsingin suuntakin oli hyvin edustettuna, mutta oli myös yllättäen myös Rovaniemeltä. Tanssinopettajia oli paikalla useita. Voisiko heidän määränsä jopa ollut lähempänä 10%:a tanssijoista. Omien tanssiopintojen myötä ajankäyttö on siirtynyt enemmän omaan harjoitteluun ja tietokoneella istumiseen. Tämän huomasin myös tanssiessani, koska heittäytyminen musiikin ja tanssin hurmokseen ei ollut enää niin helppoa kuin säännöllisemmin tansseissa käydessä.
Tulipa sitä jo käytyä tyttären kanssa juoksulenkeillä nuoruuden lenkkipoluilla. Vielä sitä pysyi tyttären vauhdissa (mitenhän on parin vuoden päästä), mutta sen huomasi, että jalat tarvitsevat pian säännöllisempää kuntoilua ja lenkkeilyä. ”Istuminen tappaa!” eli siis pitäneepä jatkossa pistää niin juoksulenkkarit kuin lavatanssitamineet säännöllisemmin päälle.